Mä oon monena päivänä aloittanut kirjoittamisen, mutta aina se on jäänyt kesken ja luonnokseksi kansioihin. On niin kiva puuhailla ulkona kun ei sada. Eilen mä uhmasin kohtaloa ja kiipesin tuon tamman selkään ja voi kuinka ihanaa se oli.. ja ei ollut. Ei se oikeasti mitään ratsastamista ollut kunhan matkustin kyydissä ja yritin löytää sopivaa asentoa. Voi kun tamma meni varovasti, ei varmaan ollut ihan helppoa kun ainakaan eluksi en pystynyt myötäämään hirveästi.
Me kierrettiin pieni metsälenkki ja siellä jotenkin rentoutui kun maasto ei ollut niin tasainen.
Ehkä tuo selkä alkaa pikkuhiljaa joustamaan kun vaan ratsastaa, en mä kivuista niin välitä ne on ja pysyy, tulee ja menee. Illalla mietin että mä luotan tuohon tammaan 100%, on se niin viisas otus ja mikä mahtavinta se ei lähdekään meiltä pois kun vieroituksen aika koittaa vaan omistaja haluaa sen meillä pitää, koska hän haluaa olla osallisena varsankin elämässä ja olisi hankalaa kulkea kahdella tallilla. Toisaalta tuo tammahan viihtyy meillä, vanha tuttu lapsuuden koti mulle, tammalle ja toiselle ponille. Kaikki vaan maailmalla olleita =D
Hienosti tuo varsa tuolla metsätarhassa kulkee nytkin kun on jo rentoutunut, tulee ainakin varmajalkainen! Mä hain niille pyöröpaalin heinää sinne ettei isännän tarvi joka päivä pikkupaalia kuskata ja kuten arvata saattaa ne ei taida paljon muuta tehdä kun syödä. No, olen sitten vähentänyt hurjasti talliin annettavaa heinämäärää jotteivat nyt ihan muodottomaksi lihoisi. Liikuteltu on nyt melkein joka päivä ja Salli-ponikin on edistynyt huimasti... hienosti lähtee raviin kun sanon vierellä että ravi =D Tasapainokin on kehittynyt hurjasti, mutta ollaan me paljon mentykin tuolla metsäpolkuja pitkin. Kyllä siitä vielä ratsuponi tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti