Ihan ensimmäiseksi mun täytyy hehkuttaa sitä että siirsin tuon kaviolauman tuonne metsähakaan mikä on huomattavasti kuivempi kun tuo toinen tarha. Siellä on kiviä ja mäkiä, enkä ole tuon varsan takia pitänyt siellä kun poneja ajoittain. Mä jännitin hirveästi että onko mulla illalla rikkinäinen varsuli, mutta sehän osasi niin hienosti ja varovasti katsella mistä kulkea. Hevoset on viisaita, ei voi muuta sanoa. Emänsä huolehti ja ohjasi sitä, mutta ponitädit myös. Oli aivan mahtavaa seurata niitä. Ensimmäisen kerran kun varsuli tuli tuon mäen alas niin sitä pelotti ihan hurjasti. Emä rohkaisi sitä mäen alhaalla ja ponit odottivat rauhassa mäen ylhäällä että pieni on turvallisesti kulkenut alhaalle. Raasun jalta tärisi pelosta kun se vihdoin uskaltautui alas. No, pian se meni jo kun vanha tekijä. Mä muutenkin seurailen noiden touhuja tosi paljon nyt kun olen ollut saikulla. Ei voi muuta kun ihailla sitä kuinka nuo vanhemmat hevoset huolehtivat yhdessä tuosta pienestä. Poneillakin on kärsivällisyys 110% vaikka pikkuori niitä kiusaakin melkoisesti.
Mä mietin kauan sitäkin että uskallanko nuo kaikki laittaa samaan tarhaan ja yksi tuttava sanoi monen vuoden kokemuksellaan ettei missään nimessä saa laittaa samaan tarhaan. Siinä vaiheessa kun tamma rupesi selvästi kaipaamaan ponikavereitaan kävin aidan takaa tutustuttamassa ponit uuteen tulokkaaseen ja kun tamma selvästi väisti ponit ja päästi varsan haistelemaan niitä totesin että koitetaan. Hienosti meni ja kaikki ovat tyytyväisiä ja tamma etenkin kun toinen poneista vahti vuorollaan päiväunien aikana. Nyttemmin varsuli viettää ulkona enemmän aikaa ponien kuin emänsä seurassa.
 |
Kalle-poika uusissa ympyröissä
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti