keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Aurinko armas kuivas satehen

Ihanaa, tänään paistaa aurinko.. kunnes taas sataa. Minä kyllä pidän sateesta itse, mutta kun se hankaloittaa kaikkea. Hevosten tarhat ovat kuralla ja muksut kiukuttelee tekemisen puutetta sisällä. Sitä paitsi en ole vielä kovin paljoa pitänyt tuota pikkuista oripoikaamme ulkona vesisateessa loimenkaan kanssa, sillähän on ikää vasta 1,5 kk. No mutta nyt nautitaan niin kauan kun sitä sateettomuutta kestää!

Mä tein eilen jotain sellaista mitä olen välttänyt viimeiseen asti eli valitin lääkärilleni oikein urakalla. Minähän olen jonossa ortopedille selkäleikkauksen uudelleenarviointia varten ja jonot ovat 4kk... Toki minä sen ymmärrän että kun nyt olen jo 9kk selkääni potenut, niin ei se enää mitään tuo muutama kuukausi lisää tee, mutta kun nyt sen päätöksen leikkaukseen suostumisesta olen itse tehnyt niin pitäisi sitten tapahtua ja heti! Tammikuussa sen leikkauspäätöksen sain, mutta pyysin kuukauden miettimisaikaa ja päädyin siihen että haluan ensin kokeilla ihan vaan muita mahdollisisa konsteja eli jumppaa, jumppaa ja jumppaa... Alku näyttikin hyvältä, mutta kun se toipuminen sitten tyssäsi toukokuussa. Kävin sairaalakuntoutuksenkin kaksi viikkoa ja siellä sitten tuli konkreettisesti ne toimintakyvyn rajat esille ja pikkuhiljaa kallistuin tuohon viimeiseen oljenkorteen.  Sain sitten kiirehtimislähetteen, mutta nyt on taas huonompi vaihe ja monta yötä on mennytkin kävellessä ja sängyssä pyöriessä.

Onneksi minulla on nuo ihanat eläinystävät, jotka auttavat jaksamaan. Onhan ne tohtorikin miettineet että kuinka pystyn hoitamaan tuon hevosporukan, mutta onhan minulla aina koko päivä aikaa suoriutua karsinoiden siivouksesta ja koko perhehän me tätä touhua pyöritetään. Sitä paitsi minä väitän etten olisi näinkään hyvässä kunnossa jos en jotain tekisi. Joka aamu sieltä sängystä on noustava ja lähdettävä oli sitten kuinka kipeä tai ei. No aika näyttää.
Oli muuten aivan ihanaa aamulla mennä talliin kun hyvän huomenen toivotus tuli neljällä eri äänellä.. ihanin oli se pieni ja kimein pikkuvarsan hörinä. Hymy huulilla tähänkin päivään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti