Jeeee, me saatiin eilen tallissa karsinamuutokset sillä lailla valmiiksi että koko porukka asustaa nyt siellä. Tamma muutti enemmän kun mielellään, onhan se sen vanha karsina. Tähän nyt selvennyksenä se että tuo liisinkitamma on ollut meidän omistuksessa aiemmin ja myyty reilu kuusi vuotta sitten pois. Nyt se on minulla liisauksessa ja varsoi viime kesänä orivarsan, joka jää minulle.
Tammahan pääsi omaan kotiinsa. Varsalla oli enemmän jännää, etenkin kun naapurikarsinoissa asuu ponit.
Illalla sateen loputtua kävimme oikein porukalla ratsastusretkellä tai minähän jouduin taittaa matkaa jalan. No samalla tuli treenattua varsan kanssa narussa kulkemista. Otin kamerankin mukaan, mutta siitä loppui akku. Harmittaa ihan vietävästi kun kuvista olisi taatusti tullut ihan mielettömiä. Tamma ja varsa sänkipellolla ruskan värittämää metsää vasten. No, yritämme uudestaan ensi viikolla kun tuo tamman omistaja ehtii tulla ratsastamaan. Pikkuvarsa nautti sydämensä kyllyydestä kun päästin sen pellolle irti emänsä mukaan ja otti ihan mielettömiä spurtteja emänsä ja mukana olleiden pikkuponien välillä. Ainakin kuvat piirtyivät sydämeen jos ei kameralle. Lopuksi vielä kävimme ponien kanssa kiertämässä metsälenkin ja voi mikä ihanuus siellä onkaan kulkea. Ponit nauttivat, tytöt nauttivat, mutta myös me taluttajat nautimme. Nämä on niitä hetkiä, jotka auttavat jaksamaan arjessa!
Mun lapsista nuo tytöt ovat innokkaita hevostelijoita, etenkin tuo nuorempi 7 vuotias tyttö. Sillä on syntymälahjana tasapaino ja mieletön motoriikka. Tyttö on herkkä, mutta periksiantamaton ja ratsastaa ikäisekseen hirmu hyvin. Ollaan nyt tänä syksynä käyty muutaman kerran tunneilla ja ihan oikeassa valmennuksessakin kaksi kertaa. Ratsuna on ollut ystäväni poni, joka osaa kaikenlaista kun meidän ponithan ei hallitse juuri mitään ratsun taitoja... vielä. Tyttö kehittyy joka kerta ihan valtavasti. Vanhempi tytöistäni ei ole niin intohimoinen hevostelija kun tämä nuorempi, mutta hänellä olisi taitoa ja kykyä jos vaan arkuudeltaan uskaltaisi rennommin ratsastaa. Tunneilla hänkin on ollut ja joka kerta menee aina paremmin. Eilen uskalsi kotona vähän ravatakin.
On muuten jännää tää nykyinen suorittamispaine heti lapsesta, niinkun nyt vanhempi tyttöni joka ajattelee asian siten että pitää osallistua ja pärjätä kisoissa jos haluaa ratsastaa. On oltava hyvä ratsastaja. Olen koittanut sanoa ettei kaikkien tarvi olla kisaratsastajia, vaan että voi olla ihan yhtä hyvin tälläinen nautiskelijaratsastelija kun itsekin olen ollut. No aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti