Sattumuksia

Jotenkin nyt tuntuu että kun jotain tänne kirjoitan niin parin päivän päästä kaikki on toisin... Nyt kyseessä vanhempi tyttöni 9v, joka on pitkän aikaa ratsastanut vain jos talutetaan, ravia hän ei ole suostunut kokeilemaankaan. Hän on vähän sellainen että kun jotain päättää pelätä niin sitten sitä pelätään, omasta mielestään hän ei pysty, ei osaa. Kas kummaa, viikonlopun aikana tyttö päättikin että ei enää pelkääkään ja on todella hienosti jopa kaverin ponia komentanut liikkumaan. Eilen ilta meni tämän kaverin tallilla auttelemassa. Oi , että olen ylpeä! Joskus miettii että luuleeko mun lapset että saavat hyväksyntää vain jos harrastavat hevosia, mutta ainakin pyrin viemään muihinkin harrastuksiin. Olen muutaman kerran kysynytkin että haluaako oikeasti ratsastaa ja sitten mua on katsottu niinkuin vähäjärkistä että kuis nii?? Vanhin lapsenihan ei ole ikinä ollut hevosista kiinnostunut.

Sattui meillä eilen vahinkokin, mutta onneksi suojelusenkelit olivat mukana ja selvisimme säikähdyksellä. Menimme nuorimman tytön kanssa hakemaan sisälle tuota hevoslaumaa ja minulla oli tamma siinä portilla jo kiinni että tyttö saa käydä ottamassa toisen poneista kiinni. Varsa ja toinen poni kulkisivat vapaasti. Tämä toinen poni tulikin siihen portille ja otin sitä riimusta kiinni tarkoituksena että päästän jo menemään edelle, mutta samassa kiukkutamma uhitteli tälle jolloin poni perääntyi taaksepäin huomaamatta että tyttöni olikin siellä. Oli kamalaa katsoa kun poni törmäsi tytön yli tämän kaatuessa. No onneksi maa oli sateiden jäljeltä kuralla ja pehmoinen ponin astuessa tytön jalan päälle jolloin se painui edellä ja onneksi ponilla ei ollut kenkiä. Poni säikähti, tyttö säikähti ja minä säikähdin, mutta onneksi selvittiin vain pienellä mustelmalla.

Olemme aloittaneet poneille kunto- ja laihdutuskuurin kun koko poppoo on sen näköinen että varsoja olisi tulossa vielä lisää =D Laidunhan meillä ei edes ole ollut kovin kummoinen, mutta niitetty ollaan tässä alkusyksystä heinäpellolta. Luulen että meidän kuivaheinä on ravinteikasta, kerrankin saatiin tarpeeksi ajoissa tehtyä ja kohdalle osui se kesän ainut poutajakso! Tammahan saa ollakin lihava, se kun imettää, mutta nuo kaksi... Toisekseen takoitushan on saada niistä jotain osaavia poneja tyttöjen käyttöön. Tuo vanhempi on entinen raviponi ja joskus saattaa virtaa olla vähän liikaakin, mutta muuten se on maailman paras poni ja se joka viimeisenä lähtee jos joskus olisi pakko luopua. Se on ollut minulla reilut 12 vuotta ja 95cm koollaan + pikkuponiluonteellaan hurmaa kaikki. Kävin sen kantakirjaamassa muutama vuosi sitten ja III-palkinnon se sai, mutta lisäksi kantakirjaan maininnan toimivuudestaan. Harjoiteltuhan me ei kertaakaan. Tuo toinen poni on 4v ja ostin sen lähes käsittelemättömänä kolme vuotta sitten vanhalta pariskunnalta. Se oli emänsä kanssa asunut metsätarhassa ja pihatossa siihen asti. Kaksi viikkoa oli ollut tallissa ja kasvattajat olivat yrittäneet opettaa sitä talutukselle sillä seurauksella että poni pelkäsi ihmistä ja kaikkea takana olevaa. Siellä se vapisi karsina perällä kun menimme katsomaan, mutta nähdessään lapseni se tuli niiden luo ja päätös oli sillä selvä. Ei tämä kolme vuotta ole helppoa ollut, mutta pikkuhiljaa se sittä on oppinut ettei ihminen paha olekaan. Lapsethan saavat sille tehdä suurinpiirtein mitä vaan. Ratsutouhujen opettelussa ei ole ollutkaan mitään ongelmaa, paitsi ettei se ole hyväksynyt vieraita lapsia kyytiinsä ennenkuin tänä kesänä.
Kuntoa ollaan nyt sitten aloitettu nostamaan pitkillä rauhallisilla lenkeillä ja eilen opettelimme juoksutuksen saloja. Hienosti tuo nuorempi ponikin hoksasi mitä pitää tehdä ja vaikka oli juoksutusraippakin käytössä, niin huomasi ettei se mitään pahaa teekään. Varovasti kuitenkin edetään kun tuo kuitenkin vaatii aikaa rentoutuakseen uusien asioiden kanssa.
Tänään pidetään lepopäivä!